toi otsikko kertoo jo aika paljon.............. vitttuuuuuuuu! nyt on itsetunto ajamiseen ihan nollissa! huomenna tää koko vuodatus kyl naurattaa varmaan vaan niiiiiiin paljon mut nyt on vaa nii paska fiilis että... eli siis mun piti mennä viemään mun kaverille Janinalle Varalan urheiluopistoon Little big planet 1 ja LEGO Indiana Jones... ja kaikkihan tietää et multa ei löydy mun pään sisästä minkäänlaista suuntavaistoo tai "karttaa" ja muutenki olin jo ihan poikki meijän lenkistä tänään Kaupissa liikkatunnilla ja koulukuvauksista yms, vaikka ei koulukuvaus ny sinänsä mikään kovin rasittava kokemus oo, tai no.... mutta kummiski, katoin googlemapsista ja janina neuvo mua puhelimes miten sinne ajetaan ja hoin jonku 5min ennen ku lähin ja koko matkan et "oikee, vasen, suoraan, oikee, vasen" ja menin niitten mukaan kunnes olin pispalan hesellä ja menin sinne parkkiin ja soitin janinalle koska tiesin ettei se ny siä oo.. no se sano et oon menny johki ihan perseeseen ja ihmetteli miten mää siä oon ja neuvo mut uuestaa.. no sit ei menny hetkeekään ni huomaan ajavani yks-suuntasta tiätä väärään suuntaan, yllättäen (niin on meinaan käyny muutaman kerran ennenki) ja sit soitin taas jossain perseessä janinalle ja sain uuet ohjeet jota kyllä mun mielestä noudatin aika hianosti kunnes oon keskellä ihan vitun isoo risteystä jossa kukaan ei pääse liikkuun mihinkää päin ku oon siinä keskellä poikittain ja mulle tööttäillään ja kirotaa ihan vitusti ja kaikkee vallan ihanaa ja pääsen sit pois siitä laittomin keinoin ja soitan pyynikin urheilukentällä janinalle taaaaaas ja kysyn mitä sit ja mun piti kääntyy oikeelle seuraavasta ja käännyin ja sit jatkaa suoraan jne (en ees muista niitä ohjeita enää ku olin niin sekasin ja itkin ja kaikkee siitä kauheesta risteys-tapahtumasta) ja sit löysin taas itteni jostain ihan saatanan pieneltä kujalta ja mun eessä on pyynikin palloiluhalli... oon kuulemma lähellä ja mää pistin puhelimen kypärän sisään ni saan koko ajan ohjeistusta ja sit olin taas jossain korvessa ja siinä vaan meni ihan vitun kauan... sit näin jo varalan portin ja janina lopetti puhelun ni kerkesin eksyy viä siinäki välissä! olin taas jollain ihan saatanan pienellä kujalla joka näytti jälleen kerran ihan yks-suuntaselta ni menin sitä johki alaspäi ja heitin uparit ku aattelin ettei se ny siä oo....... no sit menin sinne ykkösportille ja se ois ollu melki siä mis olin ja löydettiin vihdoin toisemme! vittu oli kyllä rankkaa ja sit piti viä päästä sieltä jotenki kotiin...... ainoo sellai vaisto mulla on et osaan yleensä aina kotiin, vaikka missä perseessä, jumalan hylkäämässä paikassa oisinki, löysinki kotiin jotenki, jouduin kyl ajamaan koko hämeenkadun mut näin siinä matkalla sit vanhoja luokkakavereita, jokka huus vaa mulle ku ajoin ohi ja sit ku oli melkein kotona ni taas joku tööttää mulle ja en ees tiä mitä tein väärin,, ku ei se keltään tutultakaa näyttäny :o ajaminen on perseestä, mulle ei koskaan kannata antaa ajokorttia niinku autoon........ koko matkassa kesti yhteensä ihanat puoltoista tuntia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! VITTU SANON MINÄ! mut oon ainaki lojaali ystävä ku en luovuttanu vaikka kuin meinasin kuolla! siinä vaihees ku itkin sen risteyken jälkeen sille janinalle puhelimee ni sanoinki et ny kyllä lähen kotii, mut en sit lähteny ku janina vaa jatko opastusta...
sanni ajo mun skopan tänään muutenki kauppiin ku en osannu sinne ja sit ku päästiin kotiin ni lähin väärään suuntaan ja ajoin sitä vaan ihan coolina 70:n alueella 45:ttä kunnes törmäsin moottoritiehe ja huomasin et kappas perkele, meikä ajaa väärään suuntaan.. onneks oltiin käyty just vähän aika sit
ullan kans siä mis olin ni osasin sieltäki ensin yhen eksymisen kautta jotenki kiemurrellen kotiin.............................................................................................. on vaan sellanen olo et en enää poistu kotoo koskaa mihkää.. ainakaa millään mikä liikkuu nopeemmin ku 5km/h.. kävellen mun aivot kerkee miettiin jotenki kaikkia reittejä mut kaippa mää vaan oon niin vähä-älynen et liika nopeus ja suunnistus ei vaan enää yksinkertasti onnistu.. -.-
tajusin just myöskin ettei kukaan erkki jaksa lukee tätä mut ihan sama, tää oli vaan terapiaa mulle...
